Hoidokkini ovat täällä taas!

Taas sain ihanat serkkuni gerbiilit huostaani:) Jos joku ei muista heidän nimiään niin tässä kertaus: Muru on musta ja Kulta on tietenkin kullan värinen:)









Siskon viekussa on hyvä ottaa pikku torkut:3







Kaksi viikkoahan ne meillä asusti, mutta viikonloppuna ne jo haetaan pois omaan kotiin:/ Mutta muutaman päivän päästä minulla on hyviä uutisia...

Pieni vieras

Meillä oli yökylävieraana pieni koiranpentu Lotti. Lotti on kova järsimään paikkoja. Eli nostimme verhot ylös ja matot rullalle. Lotti on onneksi sisäsiisti.:) Kaverini antoi sen meille hoitoon viikonlopuksi. Saan siitä harjoitusta, jos kerran me otetaan koira.

Hoidokkini

Sain serkkuni 5kk ikäiset gerbiilityttöset hoitooni kahdeksi viikoksi. Niiden nimet ovat Kulta ja Muru. Alkuun ne olivat hyvin arkoja. Serkun luona häkki oli hänen huoneessaan jossa oli hyvin rauhallista. Meillä häkki on olohuoneessa josta on näkyvyys keittiöön. Mutta ajan myötä ne tottuivat meidän liikkeisiimme.



Tässä on Kulta. Kullan värinen, nimensä veroinen.




Tässä taas on Muru. Muuten ihan musta vaan käpälissä on hippusen valkoista.

Lisää merkkejä

Vasemmanpuoleinen on luonnontuntemus-merkki,keskimmäinen on leiritaito-merkki, reunimmainen on vesillä liikkuja-merkki. Nyt minulla on näitä suoritusmerkkejä 13 kappaletta.

Kilke- ja Välke-merkit

Tässä on kesäleirejen partiomerkit. Vasemman puoleinen merkki on Välke-merkki ja leiri pidettiin Savonlinnassa. Taas oikean puolimmainen on suurleiri Kilkkeltä, Hämeenlinnasta.

Kuulumisia partioleiri-Kilkkeeltä

Tämän jutun olen kirjoittanut paikallislehteen yhdessä mukana olleen serkkuni kanssa. Äiti vähän auttoi.


Tänä kesänä järjestettiin Hämeenlinnan Evolla partiolaisten suurleiri Kilke 28.7-5.8. Se oli kansainvälinen leiri eli finnjamboree. Näitä suurleirejä järjestetään 5-8 vuoden välein. Evo on suuri metsä- ja retkeilyalue.



Torstai 29.7.
Lähdettiin Helmin äidin autolla klo 13 Kajaanista kohti Joroisiaa. Rinkkoihin oli pakattu kaikki tarvittava, kaksi telttaa, makuupussit ja –alustat, ruokailuvälineet ja vaatteita kaikille keleille. Hieman jännitti. Jäimme Joroisiin yöksi.

Perjantai 30.7.
Yöllä oli kauhea ukkosmyrsky ja satoi kuin saavista kaatamalla, ja tuuli humisi kovasti. Jälkeenpäin kuultiin että oltiin keskellä Asta-myrskyä. Sähköt olivat poikki, aikuiset eivät saaneet aamukahvia.

Aamulla klo 7.00 jatkettiin matkaa kohti Evoa. Oltiin ihan unen pöpperösssä. Saimme mukaan Helmin kummin Annen ja hänen tyttärensä Annan, joka on myös sudenpentu. Nyt meitä oli viiden porukka.

Tultiin leirille klo 12. Paikka kuhisi ihmisiä. Pystytettiin teltat ja päästiin heti syömään. Ruoka jaettiin aina omiin astioihin. Ruoka maistui ulkona paremmalle.



Koko Kilke-leiri oli jaettu omiin alaleireihin, ne olivat Lapa, Raffu, Kaleva, Tuikku ja meidän leirimme tuli olemaan Pöpö. Pöpö oli perheleiri, jossa oli kaikki sudenpennut ja sitä nuoremmat lapset perheineen.
Kaikilla leireillä oli oma leirihuuto. Meidän pöpöläisten huuto oli:

’Mottomme on tää, pöpöt leviää.
Pöpö, pöpö, pöpö pöpö pöpö!’

Eri alaleirit erotti toisistaan leirihuivin väristä. Pöpöläisillä oli vihreät huivit. Me olimme vain osan aikaa leirillä, niin meillä oli violetit huivit.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli retkisaippuan huovutus. Olimme myös vesisotaa suihkupulloilla. Se oli hauskaa, kun kastuttiin märiksi! Onneksi oli kuuma päivä. Hankittiin myös leiripaidat ja kivat buffihuivit kaikille, meillä kaikilla viidellä oli ne aina päässä.

Leirimme vieressä oli ranta. Kun käytiin uimassa, oli seuraava etappi suihku. Vedestä tarttui mutaa joka paikkaan. Onneksi meidän leirissä oli saatavilla lämmintä vettä. Lipun lasku oli illalla kuudelta.

Illemmalla olimme Lapa-leirin iltanuotiolla. Lapa-leirissä oli väkeä Keski- ja Pohjois-Suomesta, Kajaanin Korvenpojatkin oli siellä. Iltanuotiolla ei ollut nuotiota vaan esiintymislava. Lapa-leirin huutoa huudettiin niin kovaa, kuin kurkusta lähti. Oli mukavaa huutaa kovaa:

’Mato, sarvi, potkuri, leirimielen nosturi.
Pohjoisesta tulimme, matkallamme sulimme.
Lapa, lapa, lapattaa, lapajoukko papattaa!’

Yöllä telttaan kuului kaikki äänet hyvin. Joku kuorsasi kovaa ja vauva itki.


Lauantai 31.7.Yöllä oli satanut vähän vettä. Herättiin virkeinä. Oli tulossa lämmin päivä. Aamupalan ja lipunnoston jälkeen lähdettiin melomaan inkkarikanootilla.



Ruokailun jälkeen lepäiltiin, kirjoitettiin tätä päiväkirjaa. Lähetettiin myös postikortit kotiin. Levon jälkeen mentiin vuolemaan voiveitset. Aikuiset auttoivat hieman. Käytiin kävelemässä myös muilla alaleireillä, ihasteltiin heidän rakennelmiaan. Raffu-leirissä oli mm. teltta puussa ja riippukeinusänkyjä!

Ruokailu oli hikistä hommaa, kun aurinko paistoi kuumasti. Kädet piti pestä ja desinfioida joka kerta ennen ruokailua. Kun oltiin syöty, tiskattiin jokainen omat astiamme. Tiskaaminen oli kivaa, pesu tapahtui neljässä vedessä. Erilaista kuin kotona.



Koko Kilkkeen yhteinen iltanuotio oli mahtava kokemus. Esiintymislavalla oli mukavaa ohjelmaa. Huuto raikui kangasmetsässä kun lähes 11 000 leiriläistä huusivat täysillä vuorotellen omia leirihuutoja.

Kilke leirillä oli oma laulunsa. Kun laulettiin sitä, kaikki heilutti leirihuiviaan pään yläpuolella. Tunnelma oli taivaassa, kun kaikki huivit heilui!

Päivän jälkeen jo väsytti kovasti.


Sunnuntai 1.8.
Aamupalan jälkeen oli hiljainen lipunnosto, koska pian sen jälkeen oli leirijumalanpalvelus. Sinne osallistui koko suurleiri. Se radioitiin.

Ruokailun jälkeen lähdettiin leiriohjelman mukaan tekemään tuulimittaria. Opimme myös ennustamaan säätä. Taottiin itselle metalliriipukset muistoksi leiristä.

Lipunlaskussa jännitimme kuinka kävi Pöpö-leirin leirilaulukilpailussa. Osallistuimme siihen omalla laululla. Siinä piti keksiä sanat Hämähäkki-säveleen. Emme voittaneet, meidän mielestä meidän laulu oli kuitenkin paras.



Päivän aikana pakattiin tavaramme ja teltat. Vähän jäi haikea mieli, kun muut vielä jäivät leirille.

Matkalla laulettiin meidän sanoittamaa laulua:
'Pöpö lähti lomalle Kilkkeen leirille.
Näki siellä kamuja tosi kivoja.
Pöpö nukkui teltassa ja ui rannassa.
Pöpö lähti lomalle Kilkkeen leirille.’


Päiväkirjaa pitivät kajaanilaiset sudenpennut Iris M ja Helmi H

Tunnustuskukka

Sain ihanan tunnustusskukan Mayolta. Se on ensimmäinen saamani tunnustus, ja se tuntui kivalta!

Minä haluan antaa sen edelleen Mirjalle ja Karvapallerolle.